Koulu jatkuu. Vielä viimeinen vuosi.
Motivaatio on hukassa ja jaksaminen vähissä.
Pitäisi kai alkaa liikkumaan. Kyselin salibandyjoukkuetta, mutta kyseinen oli vissiin jo vuosi sitten lakkautettu. Mistä löytäisin hyvän höntsäporukan..
Onneksi nyt ensimmäisessä jaksossa pääsin sähköasennus-kurssille, se on mukavaa tekemistä. Olemme kyllä joutuneet remontoimaan tiloja, sillä ne ovat kesken.
Tähän mennessä kahtena päivänä lintsannut.
Ahdistuksen ja keskittymishäiriöiden takia en jaksa siellä olla. Olen yksin.
Yritän kumminkin parhaani jaksaa.
Se riippuu aina päivästä.
Koulussa laukeaa monesti suru. Niin moni asia siellä muistuttaa isästä. Ajatukset alkavat juosta ja ikävä voimistuu ja purkautuu itkuna, joka on päästettävä ulos. Menen yleensä vessaan rauhoittumaan.
Koulussa on vain liikaa aikaa ajatella. Siinä sitten eksyy kaikkialle.
Olen kumminklin pikkuhiljaa alkanut sosiaalisoitumaan ja olen huomannut, että se tuntuu hyvältä.
Olen okei itseni kanssa enemmän. Oloni on maskuliininen ja en ajattele niin negatiivisesti. Ei kukaan oikeasti katsokkaan minua pahalla tai sellaista.
Rästejä on ainoastaan yhdestä ammattiaineen kurssista.
Motivaationa on kumminkin toivottavasti keväällä oleva valmistujaispäivä, saan hienon lakin päähäni ja kaikkea kivaa. Tuleehan siitä helvetin hyvä fiilis, kun on saanut suoritettua toisen asteen koulutuksen, vaikka on ollut hankalia ja tappavia vuosia takana. Sitten saa olla helvetin ylpeä.
Sitä minä odotan innolla.
Haen kai jatko-opiskelemaan joksikkin suunnittelijaksi tai vastaavaksi. Haluan muuttaa maisemaa, eli hakea eri paikkakunnalle. Minua kiehtoo Tampere ja Kuopio. Mielestäni ne ovat kauniita kaupunkeja Suomessa.
Tottakai on tyttöystävä mielessä myös. Pääsisin häntä lähemmäksi.
Vielä muutama kuukausi niin olen täysi-ikäinen.
Saan viettää sen viikonlopun tyttöystäväni kanssa.
Ajattelin käydä ottamassa lävistyksen. Äitini ei enää määrää siitä. Hän on aina huutanut minulle siitä _EI_.
Sitten kirjoitetaan lanulla lääkärin kanssa lähete menemään Tampereen transpolille. Saan aloittaa sen prosessin.
Autokoulusta en ole niin innoissaan, sillä se ahdistaa niin paljon. Siitä on niin kauheat paineet. En ymmärrä autoista yhtään mitään enkä ole koskaan ollut kiinnostunut autoista pätkääkään.
Ja mikä parhainta, PÄÄSEN BAARIKEIKOILLE. Ja voin tilata netistä kaikkea mukavaa.
Onnellisuutta kohti menossa.
Olen päässyt masennuksesta.
Osaan käsitellä asioita eri tavalla ja ajatella positiivisemmin. Haluan tehdä muutoksia. Motivaatio asioihin on herännyt.
On vielä kumminkin totuttelemista siihen, että on hyvä olo.
Tyttöystävän kanssa menee hyvin.
Kesä oli parhain hänen ansiostaan. On niin paljon hyviä muistoja. Kohta ollaan oltu puoli vuotta yhdessä.
Taidepsykoterapiaa jatketaan toinen vuosi.
Ilman lääkityksiä menen edelleen ja hyvin olen voinut.
Toivon terapialta, että voisin vielä paremmin toisen vuoden jälkeen, sillä olen saanut irti nyt jo hyvin paljon.
Kiitos hänelle. Osaa hommansa.
Olen päässyt taas kiinni piirtämiseen.
Olen kasvattanut korvalehteni 22:n millimetriin.
Ruokahaluni on vähäinen.
Ja päiväni ovat edelleen sellaisia, että ne menevät tietokoneella istuen.