Ei ole pitkään aikaan pahemmin syntynyt tekstejä, eivätkä piirustukset edenneet.
Ei vaan ole ollut hinkua siihen.
Pitäisi mennä hammaslääkäriin. Koitan soittaa tiistaina opiskelijaterveydenhuoltoon ja saada aika. Hampaissa taitaa olla reikiä. Vähänkin jäykän pureminen sattuu yhdessä hampaassa alhaalla.
Tein ennen kesälomaa itselleni summerbucket-listan, jossa melkein kaikki kohdat toteutuivat.
Se oli enimmäkseen sitä, että käy kaupungilla ja puistoissa, nauti ulkoilmasta, pidä hauskaa laneilla, suorita kesätyöt, vietä tyttöystävän kanssa aikaa ja tehkää mukavia juttuja yhdessä, näe kavereita, mene heittämään koripalloa, Poikien Talon roadtrip ja ui.
Kuopiorockissa nähtiin JVG, Roope Salmien&Koirat, Juha Tapio, Unhoped, Apulanta ja Haloo Helsinki!.
Tämä kesä on ollut hyvä. On ollut tekemistä ja menoa.
Kävin Rovaniemellä, Helsingissä, Tallinnassa Virossa, Varkaudessa, Kuopiossa ja Jyväskylässä.
Koulun jatkuminen ahdistaa ja pelottaa.
Miksi? Onhan minulla enään vain 1 vuosi jäljellä...
Minulla ei ole kavereita samalla luokalla, en tiedä pääsenkö sähköpuolelle kun sinne yritin hakea, mielenkiintoni opintoihin on vähentynyt, kärsin pahaa ahdistusta koulussa, koulu on uusi koska yksikkömme siirtyy nyt toiseen paikkaan, en ollut tutustumiskäynnillä mukana koska aloin panikoimaan, ihmisiä on enemmän, paikka on minulle aivan uusi.
Pitkästä aikaa asia, joka ahdistaa, turhauttaa ja pelottaa. En jaksaisi.
Olen myös miettinyt, että miten minusta muka olisi työelämään.
Terapiaa kumminkin haetaan toiselle vuodelle. Olen ajatellut, että tarvitsenko ahdistukseen lääkitystä, sillä olen kärsinyt ahdistusta 9. luokalta asti ja se on pahentunut tähän päivää mennessä. Se laukeaa aina, kun olen suuren ihmisjoukon seassa sekä yleensä aina koulussa.
Tänä kesänä olen kohdannut sen ainakin kolmesti.
Ahdistus on minulla sitä että alan tärisemään, en saa henkeä kunnolla, minua itkettää ja haluan vain pois. Koulusta kotiin.
Pakokauhu.
Minusta on tullut lintsaaja. Nyt ymmärrän niitä, jotka sitä ovat tehneet vaikka peruskoulussa. Silloin heitä katsottiin ihmetellen ja paheksuen.
Yhdeksännellä luokalla tämä alkoi kukkimaan minussa. Olin silloin hyvin yksinäinen ja syrjäytyvä.
Ammattikoulussa olen edelleen yksin, sillä minusta ei ole tekemään siellä uusia kavereita.
Koulun henkilökunnassa on onneksi yksi erityisopettaja, joka varmasti auttaa. Menen hänen luokseen mahdollisimman pian jutulle.
Olen lihonut. Pitäisi alkaa liikkumaan.
Talvella tykkäsin juosta pimeällä ulkona.
Se salibandyn aloittaminen pitäisi saada aikaiseksi. Jos löydän sopivan joukkueen.
Tyttöystävän kanssa on tullut vietettyä paljon aikaa.
Näimme viikon putkeen.
Nyt näimme kaksi viikkoa putkeen, ensin viikko siellä ja sitten täällä.
Se on ollut kesässä parasta.
Kysyin häneltä, että millainen kesä on ollut.
Hän vastasi, että "yksi parhaimmista."
5kk tuli tänään täyteen.
Mä rakastan häntä niin saatanasti.