Surua ja musiikkia
- Jun 18, 2017
- 2 min read
On ollut taas pitkä surukausi.
Tunteita on hyvin hankala kuvata. En osaa sitä vielä sanella.
Itkettää vain paljon.
Yksinkertaisesti vain sitä, että oloni on hyvin turvaton ja yksinäinen. Kaipaan ja tarvitsen isää nyt. Enkä ole mieleni syvyyksissä vielä omaksunut sitä asiaa, että hän on poissa. Kipu tuntuu rintakehässä ja päässä.
Haluan halata ja tuntea hänet, haluan puhua hänelle ja kuulla, kun hän vastaa.
On päiviä, aamuja ja iltapäiviä, jolloin mieleni eksyy suruun. Enkä pääse sieltä pois noin vain.
Ei ole mukava yrittää piilottaa itkua, kun istut aamulla linja-autossa ja yrität haukkoa henkeä.
Olen viimeaikoina kuunnellut hyvin paljon musiikkia ja olen huomannut, että se laukaisee ikävän.
Rakastan sellaisia kappaleita, joissa on hyviä kitarasooloja, sillä ne muistuttavat minua isästä. Hän soitti kitaraa kaiket päivät, kun sairasti kotona.
Tässä esimerkkejä kappaleista, mitä kuuntelen isää muistellen:
Kappaleen alku.
Koko kappale.
Aihe.
Soitto ja sanoitukset.
Soitto ja sanoitukset.
Sanat.
Sanat.
Hautajaiset.
Soitto.
Sanat.
"This album is dedicated to Tom Searle 1987-2016"
Tämä koskee siis bändin Achtitects syöpään edesmennyttä kitaristia.
While She Sleeps - You Are We -albumi on kaunis kokonaisuus. Omistan sen henkilökohtaisesti myös isälleni.
Minäkin haluan ilmaista näitä tunteita jollain hyvällä ja ymmärrettävällä tavalla.
En vain vielä osaa tehdä surutyötäni paperille.
Kun otan kynän käteen ja alan ajattelemaan, mitä piirtäisin ja kirjoittaisin tästä kaikesta, mitä teen pääni sisällä, se on helvetin hankalaa.
En halua kauheasti avautua, sillä ei ihmiset ympärilläni osaa käsittää tällaista menetystä yhtään sen paremmin, kuin minäkään.
Terapeuttini luona käyn joskus näyttämässä tunteeni ulos.
Hän auttaa minua löytämään tapoja, miten käsitellä näitä asioita, pääni sisällä.
Silloin, kun itkettää, niin pitää myös itkeä.
Olen yrittänyt etsiä tarkasti samanlaista ikäistäni vertaistukea, mutta sitä ei ole vielä tullut vastaan.
Kenenkään _ei pidä_ kokea tällaista.
Minä tulen vielä kirjoittamaan kirjan tai kaksi,
sillä haluan auttaa niitä, jotka tulevat kokemaan saman.
Comments