top of page

Unia isästä ja ajatuksia surusta

  • May 2, 2017
  • 2 min read

Unissani isä on sairas ja eloton.

Sellaisena hän on jäänyt mieleeni.

En saanut hyvästellä häntä.

Hän ei ollut oma itsensä.

Hän oli pitkään vahvoissa kipulääkkeissä.

Pidin häntä kiinni tärisevästä käsivarresta ja sain lentosuukkoja.

Hyvin uninen olemus ja hän eli jo toisissa omissa maailmoissaan.

Itken unien sisällä.

Ihmisen mieli on siitä hyvä asia, että pystyy näkemään unissa kuolleita.

Viettämään hetken aikaa yhdessä.

Olen nähnyt unia isästäni muutamia kertoja hänen kuolemansa jälkeen.

Viimeyönä se taas tapahtui.

Viimeöisen unessa isä oli kotona.

Näin hänet.

Tyttöystäväni oli luonani kotona, kun oli koko perhekin koolla.

Kysyin isältä, että miltä tyttöystäväni vaikuttaa ja hän vastasi, että "todella mukavalta tytöltä".

Hymyilin, punastelin ja lopulta itkin.

Tiedostin unessani taas sen, että isä on kuollut ja herännyt takaisin henkiin.

Hän on silti pahasti sairas ja haluaa takaisin lepoon.

Selasin jotain puhelimestani, jossa näki isän elämänkaaren.

Katsoin tulevaa viikkoa.

Siellä luki yhden päivän kohdalla "funeral". Eli seuraavina päivinä isä kuolee uudestaan.

Uni loppui.

Joskus aiemmin näin kerran unta, missä olin hänen kanssaan valkoisessa valoisassa tilassa, jossa oli yksi pitkä tiskipöytä.

Kysyin isältä jotain ja hän vastasi minulle.

Juoksin häneen kiinni halaamaan häntä ja rupesin itkemään.

Isä ei värähtänytkään eikä pitänyt minusta kiinni takaisin. Hän katsoi muualle.

Joskus pelkään unissa sitä, että juoksenko vain hänen lävitseen.

Onko hän siinä läsnä,

vai onko se vain hallusinaatiota.

Kerran näin, että hän makasi makuuhuoneessa sängyllä äitini kanssa ja he katsoivat televisiota.

Huone oli pimeä, mutta televisiosta loisti violetin sininen valo.

Olin ovella.

Äiti silitteli isää rinnasta.

Isä katsoi minua ja sanoi, että "Nämä kivut ovat sietämättömiä, haluan takaisin hautaan".

Onko toivotonta ajatella niin, että toivon näkeväni isän vielä joku päivä jossain?

Kun kävin vasta OYS:ssa, minulle tuli erittäin epämukava olo nähdä niin paljon sairaita ihmisiä ympärilläni.

Pelkoajattelua.

Näenkö isän yhtäkkiä seisomassa siellä jossain ihmisten seassa katsoen minua.

En ole mielenvikainen.

Suoritan surutyötä ja oloni on turvaton.

" I look up to the sky,

there may be nothing there to see.

But if I don't believe in him,

why would he believe in me? "

-Bring Me The Horizon - Chelsea Smile-

Minä kannatan eutanasiaa.

Hetki isälle.

Hyviä lääkkeitä surun käsittelemiseen ovat musiikki ja terapia. Joku jonka kanssa puhua ja käsitellä tunteita.

Älä jää yksin.


 
 
 

Comments


RECENT POSTS:
SEARCH BY TAGS:

© 2023 by NOMAD ON THE ROAD. Proudly created with Wix.com

  • b-facebook
  • Twitter Round
  • Instagram Black Round
bottom of page