Yksinäisyys

Varsinkin viimepäivinä olen tuntenut yksinäisyyttä hyvin vahvasti ja paljon.

Alkuillan,

pari tuntia kestävä mielen breakdown.

Se tuntuu pahalta.

Mistä yksinäisyyden tunne johtuu?

Isäni kuoli.

Siksi.

Juuri siinä iässä, kun minun pitää kasvaa ja aikuistua.

Yksinäisyyden tunne on vain lisääntynyt menetyksen jälkeen.

Kotona on niin hiljaista.

Ei kuulu enään rock-musiikki,

ei televisiosta uutisia tai jääkiekkoa

ei kitaransoittoa

ei ruuanlaittoa

ei hauskaa kiroamista

ei spagetin ryystämistä

ei kutsua.

"hei Henkka voitko keittää mulle kahvia?

voitko tuua mulle proteiinijuoman?

laitappa tämä kaapeli tuolta ko minä en taivu."

Meillä on kolme kitaraa, yksi lattialla ja kaksi seinällä,

ei niihin oo koskettu.

Minä olen hipaissut ehkä kerran pari.

En minä osaa soittaa.

Ikävä ei lopu.

Olen kumminkin sopeutunut.

Mutta ei se tunnu hyvältä asialta.

Olen ottanut yhteyttä Oulun Mieskaveritoimintaan.

Jos

Jos sieltä löytyisi jotain tukea.

En haluaisi sotkea äitiäni siihen.

Tunnen kolme cis-sukupuolista jätkää, jotka moikkaavat minua, jos nähdään jossain.

Yksi niistä on halannut mua. Se oli outoa mutta mukavaa.

Mulla ei ole kavereita, joiden kanssa tehdä miesten juttuja.

Haluaisin alkaa käymään taas jääkiekkopeleissä,

pelaamaan ulkojäillä talvella kiekkoa,

mennä keikoille kuuntelemaan bändejä ja artisteja,

ajella autolla,

puhua musiikista, taiteesta, naisista ja elämästä,

haluaisin käydä salilla,

kulkea kaupungilla,

jakaa meemejä,

pelata videopelejä,

räiskintäpelejä varsinkin.

Identiteettiä on hankala muodostaa tässä iässä yksin.

Isä oli kuin takkini henkari,

olen tippunut ja nyt vain lojun kylmällä lattialla.

Kiusaamisen kohteeksi on helppo jäädä, kun kuljen paljon yksikseni ja peloissani.

Näytän ahdistuneelta ja pelokkaalta.

Sitä minä olen.

Sun täytyy hyväksyä se, mitä on tapahtunut

Se on niin epäreilua

Tänään terapeuttini luona vapisin ja katselin lattiaan räpläten käsiäni

en saanut sanottua mitään

Itketti ja turhautti

minä