Kuulumisia ja vahva itseinho

Palasin unilääkitykseen.

7,5mg mirtazapiinia illalla ennen nukkumaanmenoa.

Huomasin, että lääkkeen jätettyä uneni alkoi taas olla hyvin levotonta.

Nyt kun olen sitä taas alkanut säännöllisesti ottamaan, niin sivuvaikutukset ovat vahvat.

Uupumus

Heikkohermoisuus

Vitutus

Keskittymisvaikeudet

Motivaation puute melkeimpä kaikkeen

Sängystä ylöspääseminen on hankalaa.

En ole edelleenkään käynyt paljoa koulussa.

Ei vain huvita mennä ja se ahdistaa.

Olen kamppaillut itseni kanssa paljon.

Se miltä näytän

ovatko kasvoni turvonneet

huulieni asento ja punertavuus

miten hiukseni asettuvat

kuinka leveältä lantioni näyttää

kuinka korkealta puhun

kuinka ahdistuneelta ja surulliselta näytän

Ja helvetti,

mitkä vaatteet laitan

että näyttäisin mahdollisimman maskuliiniselta kokonaisuudessa

Listattuna asioita, mitä vihaan itsessäni

mitkä eivät ole minua.

Vertaan itseäni muihin aina

Ei minulla ole huntuvaa kasvoilla

ei mörisevää ääntä

ei litteää rintakehää

eikä kapeita reisiä

ja suuria jalkoja

Listattuna asioita, mitä minulla ei ole.

Vittuako vikisen

Pitäisi oppia rakastamaan itseään.

En voi tehdä yhtään mitään itse asialle

täytyy vain vittu odottaa, odottaa ja odottaa,

että olisin ehkä joku päivä terve ja valmis lähtemään korjausprosessiin

Ei ole kauheasti positiivia juttuja nyt pinnalla mistä kirjoittaa.

Onneksi alkaa hiihtoloma.

On mukavia suunnitelmia tiedossa.

Kirjani teko edistyy myös.

Kävin parhaan ystäväni kanssa kuuntelemassa Mikael Gabrielia,

Rovaniemellä Lappiareenalla 18.2

Se oli hyvä kokemus

Hän esitti bändinsä kanssa hyviä kappaleita

Parhain hetki oli

kun hän kertoi kuolleesta isästään,

käski kaikkien nostaa kaksi sormea ilmaan tarkoitettuna niille, jotka ovat jossain muualla,

joita haluaisi halata ja sanoa heille "rakastan sinua"

ja esitti sen jälkeen kappaleen "Kipua"

Siinä vaiheessa minua ja ystävääni itketti.

Hyvä fiilis kumminkin jäi.